jallittaminen

Finnish

Etymology

jallittaa +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjɑlːitːɑminen/, [ˈjɑ̝lːit̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): jal‧lit‧ta‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): jal‧lit‧ta‧mi‧nen

Noun

jallittaminen

  1. verbal noun of jallittaa
    1. (colloquial) conning, cheating

Declension

Inflection of jallittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative jallittaminen jallittamiset
genitive jallittamisen jallittamisten
jallittamisien
partitive jallittamista jallittamisia
illative jallittamiseen jallittamisiin
singular plural
nominative jallittaminen jallittamiset
accusative nom. jallittaminen jallittamiset
gen. jallittamisen
genitive jallittamisen jallittamisten
jallittamisien
partitive jallittamista jallittamisia
inessive jallittamisessa jallittamisissa
elative jallittamisesta jallittamisista
illative jallittamiseen jallittamisiin
adessive jallittamisella jallittamisilla
ablative jallittamiselta jallittamisilta
allative jallittamiselle jallittamisille
essive jallittamisena jallittamisina
translative jallittamiseksi jallittamisiksi
abessive jallittamisetta jallittamisitta
instructive — jallittamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of jallittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative jallittamiseni jallittamiseni
accusative nom. jallittamiseni jallittamiseni
gen. jallittamiseni
genitive jallittamiseni jallittamisteni
jallittamisieni
partitive jallittamistani jallittamisiani
inessive jallittamisessani jallittamisissani
elative jallittamisestani jallittamisistani
illative jallittamiseeni jallittamisiini
adessive jallittamisellani jallittamisillani
ablative jallittamiseltani jallittamisiltani
allative jallittamiselleni jallittamisilleni
essive jallittamisenani jallittamisinani
translative jallittamisekseni jallittamisikseni
abessive jallittamisettani jallittamisittani
instructive — —
comitative — jallittamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative jallittamisesi jallittamisesi
accusative nom. jallittamisesi jallittamisesi
gen. jallittamisesi
genitive jallittamisesi jallittamistesi
jallittamisiesi
partitive jallittamistasi jallittamisiasi
inessive jallittamisessasi jallittamisissasi
elative jallittamisestasi jallittamisistasi
illative jallittamiseesi jallittamisiisi
adessive jallittamisellasi jallittamisillasi
ablative jallittamiseltasi jallittamisiltasi
allative jallittamisellesi jallittamisillesi
essive jallittamisenasi jallittamisinasi
translative jallittamiseksesi jallittamisiksesi
abessive jallittamisettasi jallittamisittasi
instructive — —
comitative — jallittamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative jallittamisemme jallittamisemme
accusative nom. jallittamisemme jallittamisemme
gen. jallittamisemme
genitive jallittamisemme jallittamistemme
jallittamisiemme
partitive jallittamistamme jallittamisiamme
inessive jallittamisessamme jallittamisissamme
elative jallittamisestamme jallittamisistamme
illative jallittamiseemme jallittamisiimme
adessive jallittamisellamme jallittamisillamme
ablative jallittamiseltamme jallittamisiltamme
allative jallittamisellemme jallittamisillemme
essive jallittamisenamme jallittamisinamme
translative jallittamiseksemme jallittamisiksemme
abessive jallittamisettamme jallittamisittamme
instructive — —
comitative — jallittamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative jallittamisenne jallittamisenne
accusative nom. jallittamisenne jallittamisenne
gen. jallittamisenne
genitive jallittamisenne jallittamistenne
jallittamisienne
partitive jallittamistanne jallittamisianne
inessive jallittamisessanne jallittamisissanne
elative jallittamisestanne jallittamisistanne
illative jallittamiseenne jallittamisiinne
adessive jallittamisellanne jallittamisillanne
ablative jallittamiseltanne jallittamisiltanne
allative jallittamisellenne jallittamisillenne
essive jallittamisenanne jallittamisinanne
translative jallittamiseksenne jallittamisiksenne
abessive jallittamisettanne jallittamisittanne
instructive — —
comitative — jallittamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative jallittamisensa jallittamisensa
accusative nom. jallittamisensa jallittamisensa
gen. jallittamisensa
genitive jallittamisensa jallittamistensa
jallittamisiensa
partitive jallittamistaan
jallittamistansa 		jallittamisiaan
jallittamisiansa
inessive jallittamisessaan
jallittamisessansa 		jallittamisissaan
jallittamisissansa
elative jallittamisestaan
jallittamisestansa 		jallittamisistaan
jallittamisistansa
illative jallittamiseensa jallittamisiinsa
adessive jallittamisellaan
jallittamisellansa 		jallittamisillaan
jallittamisillansa
ablative jallittamiseltaan
jallittamiseltansa 		jallittamisiltaan
jallittamisiltansa
allative jallittamiselleen
jallittamisellensa 		jallittamisilleen
jallittamisillensa
essive jallittamisenaan
jallittamisenansa 		jallittamisinaan
jallittamisinansa
translative jallittamisekseen
jallittamiseksensa 		jallittamisikseen
jallittamisiksensa
abessive jallittamisettaan
jallittamisettansa 		jallittamisittaan
jallittamisittansa
instructive — —
comitative — jallittamisineen
jallittamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.