kirjanoppinut

Finnish

Etymology

kirjan +‎ oppinut

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkirjɑnˌopːinut/, [ˈk̟irjɑ̝nˌo̞pːinut̪]
  • Rhymes: -opːinut
  • Syllabification(key): kir‧jan‧op‧pi‧nut
  • Hyphenation(key): kirjan‧oppi‧nut

Noun

kirjanoppinut

  1. (biblical) scribe (learned Jew)
  2. book-learned person (disparaging with suggestion of lack of practical knowledge)

Declension

Inflection of kirjanoppinut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative kirjanoppinut kirjanoppineet
genitive kirjanoppineen kirjanoppineiden
kirjanoppineitten
partitive kirjanoppinutta kirjanoppineita
illative kirjanoppineeseen kirjanoppineisiin
kirjanoppineihin
singular plural
nominative kirjanoppinut kirjanoppineet
accusative nom. kirjanoppinut kirjanoppineet
gen. kirjanoppineen
genitive kirjanoppineen kirjanoppineiden
kirjanoppineitten
partitive kirjanoppinutta kirjanoppineita
inessive kirjanoppineessa kirjanoppineissa
elative kirjanoppineesta kirjanoppineista
illative kirjanoppineeseen kirjanoppineisiin
kirjanoppineihin
adessive kirjanoppineella kirjanoppineilla
ablative kirjanoppineelta kirjanoppineilta
allative kirjanoppineelle kirjanoppineille
essive kirjanoppineena kirjanoppineina
translative kirjanoppineeksi kirjanoppineiksi
abessive kirjanoppineetta kirjanoppineitta
instructive — kirjanoppinein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kirjanoppinut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kirjanoppineeni kirjanoppineeni
accusative nom. kirjanoppineeni kirjanoppineeni
gen. kirjanoppineeni
genitive kirjanoppineeni kirjanoppineideni
kirjanoppineitteni
partitive kirjanoppinuttani kirjanoppineitani
inessive kirjanoppineessani kirjanoppineissani
elative kirjanoppineestani kirjanoppineistani
illative kirjanoppineeseeni kirjanoppineisiini
kirjanoppineihini
adessive kirjanoppineellani kirjanoppineillani
ablative kirjanoppineeltani kirjanoppineiltani
allative kirjanoppineelleni kirjanoppineilleni
essive kirjanoppineenani kirjanoppineinani
translative kirjanoppineekseni kirjanoppineikseni
abessive kirjanoppineettani kirjanoppineittani
instructive — —
comitative — kirjanoppineineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kirjanoppineesi kirjanoppineesi
accusative nom. kirjanoppineesi kirjanoppineesi
gen. kirjanoppineesi
genitive kirjanoppineesi kirjanoppineidesi
kirjanoppineittesi
partitive kirjanoppinuttasi kirjanoppineitasi
inessive kirjanoppineessasi kirjanoppineissasi
elative kirjanoppineestasi kirjanoppineistasi
illative kirjanoppineeseesi kirjanoppineisiisi
kirjanoppineihisi
adessive kirjanoppineellasi kirjanoppineillasi
ablative kirjanoppineeltasi kirjanoppineiltasi
allative kirjanoppineellesi kirjanoppineillesi
essive kirjanoppineenasi kirjanoppineinasi
translative kirjanoppineeksesi kirjanoppineiksesi
abessive kirjanoppineettasi kirjanoppineittasi
instructive — —
comitative — kirjanoppineinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kirjanoppineemme kirjanoppineemme
accusative nom. kirjanoppineemme kirjanoppineemme
gen. kirjanoppineemme
genitive kirjanoppineemme kirjanoppineidemme
kirjanoppineittemme
partitive kirjanoppinuttamme kirjanoppineitamme
inessive kirjanoppineessamme kirjanoppineissamme
elative kirjanoppineestamme kirjanoppineistamme
illative kirjanoppineeseemme kirjanoppineisiimme
kirjanoppineihimme
adessive kirjanoppineellamme kirjanoppineillamme
ablative kirjanoppineeltamme kirjanoppineiltamme
allative kirjanoppineellemme kirjanoppineillemme
essive kirjanoppineenamme kirjanoppineinamme
translative kirjanoppineeksemme kirjanoppineiksemme
abessive kirjanoppineettamme kirjanoppineittamme
instructive — —
comitative — kirjanoppineinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kirjanoppineenne kirjanoppineenne
accusative nom. kirjanoppineenne kirjanoppineenne
gen. kirjanoppineenne
genitive kirjanoppineenne kirjanoppineidenne
kirjanoppineittenne
partitive kirjanoppinuttanne kirjanoppineitanne
inessive kirjanoppineessanne kirjanoppineissanne
elative kirjanoppineestanne kirjanoppineistanne
illative kirjanoppineeseenne kirjanoppineisiinne
kirjanoppineihinne
adessive kirjanoppineellanne kirjanoppineillanne
ablative kirjanoppineeltanne kirjanoppineiltanne
allative kirjanoppineellenne kirjanoppineillenne
essive kirjanoppineenanne kirjanoppineinanne
translative kirjanoppineeksenne kirjanoppineiksenne
abessive kirjanoppineettanne kirjanoppineittanne
instructive — —
comitative — kirjanoppineinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kirjanoppineensa kirjanoppineensa
accusative nom. kirjanoppineensa kirjanoppineensa
gen. kirjanoppineensa
genitive kirjanoppineensa kirjanoppineidensa
kirjanoppineittensa
partitive kirjanoppinuttaan
kirjanoppinuttansa 		kirjanoppineitaan
kirjanoppineitansa
inessive kirjanoppineessaan
kirjanoppineessansa 		kirjanoppineissaan
kirjanoppineissansa
elative kirjanoppineestaan
kirjanoppineestansa 		kirjanoppineistaan
kirjanoppineistansa
illative kirjanoppineeseensa kirjanoppineisiinsa
kirjanoppineihinsa
adessive kirjanoppineellaan
kirjanoppineellansa 		kirjanoppineillaan
kirjanoppineillansa
ablative kirjanoppineeltaan
kirjanoppineeltansa 		kirjanoppineiltaan
kirjanoppineiltansa
allative kirjanoppineelleen
kirjanoppineellensa 		kirjanoppineilleen
kirjanoppineillensa
essive kirjanoppineenaan
kirjanoppineenansa 		kirjanoppineinaan
kirjanoppineinansa
translative kirjanoppineekseen
kirjanoppineeksensa 		kirjanoppineikseen
kirjanoppineiksensa
abessive kirjanoppineettaan
kirjanoppineettansa 		kirjanoppineittaan
kirjanoppineittansa
instructive — —
comitative — kirjanoppineineen
kirjanoppineinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.