meeltyä

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *meeltüdäk. Cognates include Finnish mieltyä and Ludian mielduda.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmeːltyæ/, [ˈmeːlʲtʲø̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈmeːltyæ/, [ˈme̝ːltyæ]
  • Rhymes: -eːltøː, -eːltyæ
  • Hyphenation: meel‧ty‧ä

Verb

meeltyä

  1. (transitive) to take to
    • 1916, Vöglä, quotee, “1945. Soikkola, Suija VI902”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎[1], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 45-46:
      Miks' meijen neiot ei meelly, // Kaitoi-kämmenet ei käkene,
      Why doesn't he take to our maidens // Why doesn't he intend [to marry] the narrow-palmed ones,

Conjugation

Conjugation of meeltyä (type 1/ampua, lt-ll gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular meellyn en meelly 1st singular oon meeltynt, oon meeltynyt en oo meeltynt, en oo meeltynyt
2nd singular meellyt et meelly 2nd singular oot meeltynt, oot meeltynyt et oo meeltynt, et oo meeltynyt
3rd singular meeltyy ei meelly 3rd singular ono meeltynt, ono meeltynyt ei oo meeltynt, ei oo meeltynyt
1st plural meellymmä emmä meelly 1st plural oomma meeltyneet emmä oo meeltyneet
2nd plural meellyttä että meelly 2nd plural ootta meeltyneet että oo meeltyneet
3rd plural meeltyyt1), meeltyvät2), meellytää evät meelly, ei meellytä 3rd plural ovat meeltyneet evät oo meeltyneet, ei oo meellytty
impersonal meellytää ei meellytä impersonal ono meellytty ei oo meellytty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular meellyin en meeltynt, en meeltynyt 1st singular olin meeltynt, olin meeltynyt en olt meeltynt, en olt meeltynyt
2nd singular meellyit et meeltynt, et meeltynyt 2nd singular olit meeltynt, olit meeltynyt et olt meeltynt, et olt meeltynyt
3rd singular meeltyi ei meeltynt, ei meeltynyt 3rd singular oli meeltynt, oli meeltynyt ei olt meeltynt, ei olt meeltynyt
1st plural meellyimmä emmä meeltyneet 1st plural olimma meeltyneet emmä olleet meeltyneet
2nd plural meellyittä että meeltyneet 2nd plural olitta meeltyneet että olleet meeltyneet
3rd plural meeltyit1), meeltyivät2), meellyttii evät meeltyneet, ei meellytty 3rd plural olivat meeltyneet evät olleet meeltyneet, ei olt meellytty
impersonal meellyttii ei meellytty impersonal oli meellytty ei olt meellytty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular meeltyisin en meeltyis 1st singular olisin meeltynt, olisin meeltynyt en olis meeltynt, en olis meeltynyt
2nd singular meeltyisit, meeltyist1) et meeltyis 2nd singular olisit meeltynt, olisit meeltynyt et olis meeltynt, et olis meeltynyt
3rd singular meeltyis ei meeltyis 3rd singular olis meeltynt, olis meeltynyt ei olis meeltynt, ei olis meeltynyt
1st plural meeltyisimmä emmä meeltyis 1st plural olisimma meeltyneet emmä olis meeltyneet
2nd plural meeltyisittä että meeltyis 2nd plural olisitta meeltyneet että olis meeltyneet
3rd plural meeltyisiit1), meeltyisivät2), meellyttäis evät meeltyis, ei meellyttäis 3rd plural olisivat meeltyneet evät olis meeltyneet, ei olis meellytty
impersonal meellyttäis ei meellyttäis impersonal olis meellytty ei olis meellytty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular meelly elä meelly 2nd singular oo meeltynt, oo meeltynyt elä oo meeltynt, elä oo meeltynyt
3rd singular meeltyköö elköö meeltykö 3rd singular olkoo meeltynt, olkoo meeltynyt elköö olko meeltynt, elköö olko meeltynyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural meeltykää elkää meeltykö 2nd plural olkaa meeltyneet elkää olko meeltyneet
3rd plural meeltykööt elkööt meeltykö, elköö meellyttäkö 3rd plural olkoot meeltyneet elkööt olko meeltyneet, elköö olko meellytty
impersonal meellyttäkköö elköö meellyttäkö impersonal olkoo meellytty elköö olko meellytty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular meeltynen en meeltyne
2nd singular meeltynet et meeltyne
3rd singular meeltynöö ei meeltyne
1st plural meeltynemmä emmä meeltyne
2nd plural meeltynettä että meeltyne
3rd plural meeltynööt evät meeltyne, ei meellyttäne
impersonal meellyttännöö ei meellyttäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st meeltyä present meeltyvä meellyttävä
2nd inessive meeltyjees past meeltynt, meeltynyt meellytty
instructive meeltyen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (meeltykää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative meeltymää
inessive meeltymääs
elative meeltymäst
abessive meeltymätä
4th nominative meeltymiin
partitive meeltymistä, meeltymist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 308
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.