mielenvikaisuus

Finnish

Etymology

mielenvikainen +‎ -uus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmie̯lenˌʋikɑi̯suːs/, [ˈmie̞̯le̞nˌʋikɑ̝i̯s̠uːs̠]
  • Rhymes: -ikɑisuːs
  • Syllabification(key): mie‧len‧vi‧kai‧suus
  • Hyphenation(key): mielen‧vikai‧suus

Noun

mielenvikaisuus

  1. insanity

Declension

Inflection of mielenvikaisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative mielenvikaisuus mielenvikaisuudet
genitive mielenvikaisuuden mielenvikaisuuksien
partitive mielenvikaisuutta mielenvikaisuuksia
illative mielenvikaisuuteen mielenvikaisuuksiin
singular plural
nominative mielenvikaisuus mielenvikaisuudet
accusative nom. mielenvikaisuus mielenvikaisuudet
gen. mielenvikaisuuden
genitive mielenvikaisuuden mielenvikaisuuksien
partitive mielenvikaisuutta mielenvikaisuuksia
inessive mielenvikaisuudessa mielenvikaisuuksissa
elative mielenvikaisuudesta mielenvikaisuuksista
illative mielenvikaisuuteen mielenvikaisuuksiin
adessive mielenvikaisuudella mielenvikaisuuksilla
ablative mielenvikaisuudelta mielenvikaisuuksilta
allative mielenvikaisuudelle mielenvikaisuuksille
essive mielenvikaisuutena mielenvikaisuuksina
translative mielenvikaisuudeksi mielenvikaisuuksiksi
abessive mielenvikaisuudetta mielenvikaisuuksitta
instructive — mielenvikaisuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of mielenvikaisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative mielenvikaisuuteni mielenvikaisuuteni
accusative nom. mielenvikaisuuteni mielenvikaisuuteni
gen. mielenvikaisuuteni
genitive mielenvikaisuuteni mielenvikaisuuksieni
partitive mielenvikaisuuttani mielenvikaisuuksiani
inessive mielenvikaisuudessani mielenvikaisuuksissani
elative mielenvikaisuudestani mielenvikaisuuksistani
illative mielenvikaisuuteeni mielenvikaisuuksiini
adessive mielenvikaisuudellani mielenvikaisuuksillani
ablative mielenvikaisuudeltani mielenvikaisuuksiltani
allative mielenvikaisuudelleni mielenvikaisuuksilleni
essive mielenvikaisuutenani mielenvikaisuuksinani
translative mielenvikaisuudekseni mielenvikaisuuksikseni
abessive mielenvikaisuudettani mielenvikaisuuksittani
instructive — —
comitative — mielenvikaisuuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative mielenvikaisuutesi mielenvikaisuutesi
accusative nom. mielenvikaisuutesi mielenvikaisuutesi
gen. mielenvikaisuutesi
genitive mielenvikaisuutesi mielenvikaisuuksiesi
partitive mielenvikaisuuttasi mielenvikaisuuksiasi
inessive mielenvikaisuudessasi mielenvikaisuuksissasi
elative mielenvikaisuudestasi mielenvikaisuuksistasi
illative mielenvikaisuuteesi mielenvikaisuuksiisi
adessive mielenvikaisuudellasi mielenvikaisuuksillasi
ablative mielenvikaisuudeltasi mielenvikaisuuksiltasi
allative mielenvikaisuudellesi mielenvikaisuuksillesi
essive mielenvikaisuutenasi mielenvikaisuuksinasi
translative mielenvikaisuudeksesi mielenvikaisuuksiksesi
abessive mielenvikaisuudettasi mielenvikaisuuksittasi
instructive — —
comitative — mielenvikaisuuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative mielenvikaisuutemme mielenvikaisuutemme
accusative nom. mielenvikaisuutemme mielenvikaisuutemme
gen. mielenvikaisuutemme
genitive mielenvikaisuutemme mielenvikaisuuksiemme
partitive mielenvikaisuuttamme mielenvikaisuuksiamme
inessive mielenvikaisuudessamme mielenvikaisuuksissamme
elative mielenvikaisuudestamme mielenvikaisuuksistamme
illative mielenvikaisuuteemme mielenvikaisuuksiimme
adessive mielenvikaisuudellamme mielenvikaisuuksillamme
ablative mielenvikaisuudeltamme mielenvikaisuuksiltamme
allative mielenvikaisuudellemme mielenvikaisuuksillemme
essive mielenvikaisuutenamme mielenvikaisuuksinamme
translative mielenvikaisuudeksemme mielenvikaisuuksiksemme
abessive mielenvikaisuudettamme mielenvikaisuuksittamme
instructive — —
comitative — mielenvikaisuuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative mielenvikaisuutenne mielenvikaisuutenne
accusative nom. mielenvikaisuutenne mielenvikaisuutenne
gen. mielenvikaisuutenne
genitive mielenvikaisuutenne mielenvikaisuuksienne
partitive mielenvikaisuuttanne mielenvikaisuuksianne
inessive mielenvikaisuudessanne mielenvikaisuuksissanne
elative mielenvikaisuudestanne mielenvikaisuuksistanne
illative mielenvikaisuuteenne mielenvikaisuuksiinne
adessive mielenvikaisuudellanne mielenvikaisuuksillanne
ablative mielenvikaisuudeltanne mielenvikaisuuksiltanne
allative mielenvikaisuudellenne mielenvikaisuuksillenne
essive mielenvikaisuutenanne mielenvikaisuuksinanne
translative mielenvikaisuudeksenne mielenvikaisuuksiksenne
abessive mielenvikaisuudettanne mielenvikaisuuksittanne
instructive — —
comitative — mielenvikaisuuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative mielenvikaisuutensa mielenvikaisuutensa
accusative nom. mielenvikaisuutensa mielenvikaisuutensa
gen. mielenvikaisuutensa
genitive mielenvikaisuutensa mielenvikaisuuksiensa
partitive mielenvikaisuuttaan
mielenvikaisuuttansa 		mielenvikaisuuksiaan
mielenvikaisuuksiansa
inessive mielenvikaisuudessaan
mielenvikaisuudessansa 		mielenvikaisuuksissaan
mielenvikaisuuksissansa
elative mielenvikaisuudestaan
mielenvikaisuudestansa 		mielenvikaisuuksistaan
mielenvikaisuuksistansa
illative mielenvikaisuuteensa mielenvikaisuuksiinsa
adessive mielenvikaisuudellaan
mielenvikaisuudellansa 		mielenvikaisuuksillaan
mielenvikaisuuksillansa
ablative mielenvikaisuudeltaan
mielenvikaisuudeltansa 		mielenvikaisuuksiltaan
mielenvikaisuuksiltansa
allative mielenvikaisuudelleen
mielenvikaisuudellensa 		mielenvikaisuuksilleen
mielenvikaisuuksillensa
essive mielenvikaisuutenaan
mielenvikaisuutenansa 		mielenvikaisuuksinaan
mielenvikaisuuksinansa
translative mielenvikaisuudekseen
mielenvikaisuudeksensa 		mielenvikaisuuksikseen
mielenvikaisuuksiksensa
abessive mielenvikaisuudettaan
mielenvikaisuudettansa 		mielenvikaisuuksittaan
mielenvikaisuuksittansa
instructive — —
comitative — mielenvikaisuuksineen
mielenvikaisuuksinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.