monistuminen

Finnish

Etymology

monistua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmonistuminen/, [ˈmo̞nis̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): mo‧nis‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): mo‧nis‧tu‧mi‧nen

Noun

monistuminen

  1. verbal noun of monistua
    1. multiplication (becoming multiplied, growing in number)

Declension

Inflection of monistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monistuminen monistumiset
genitive monistumisen monistumisten
monistumisien
partitive monistumista monistumisia
illative monistumiseen monistumisiin
singular plural
nominative monistuminen monistumiset
accusative nom. monistuminen monistumiset
gen. monistumisen
genitive monistumisen monistumisten
monistumisien
partitive monistumista monistumisia
inessive monistumisessa monistumisissa
elative monistumisesta monistumisista
illative monistumiseen monistumisiin
adessive monistumisella monistumisilla
ablative monistumiselta monistumisilta
allative monistumiselle monistumisille
essive monistumisena monistumisina
translative monistumiseksi monistumisiksi
abessive monistumisetta monistumisitta
instructive — monistumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of monistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative monistumiseni monistumiseni
accusative nom. monistumiseni monistumiseni
gen. monistumiseni
genitive monistumiseni monistumisteni
monistumisieni
partitive monistumistani monistumisiani
inessive monistumisessani monistumisissani
elative monistumisestani monistumisistani
illative monistumiseeni monistumisiini
adessive monistumisellani monistumisillani
ablative monistumiseltani monistumisiltani
allative monistumiselleni monistumisilleni
essive monistumisenani monistumisinani
translative monistumisekseni monistumisikseni
abessive monistumisettani monistumisittani
instructive — —
comitative — monistumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative monistumisesi monistumisesi
accusative nom. monistumisesi monistumisesi
gen. monistumisesi
genitive monistumisesi monistumistesi
monistumisiesi
partitive monistumistasi monistumisiasi
inessive monistumisessasi monistumisissasi
elative monistumisestasi monistumisistasi
illative monistumiseesi monistumisiisi
adessive monistumisellasi monistumisillasi
ablative monistumiseltasi monistumisiltasi
allative monistumisellesi monistumisillesi
essive monistumisenasi monistumisinasi
translative monistumiseksesi monistumisiksesi
abessive monistumisettasi monistumisittasi
instructive — —
comitative — monistumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative monistumisemme monistumisemme
accusative nom. monistumisemme monistumisemme
gen. monistumisemme
genitive monistumisemme monistumistemme
monistumisiemme
partitive monistumistamme monistumisiamme
inessive monistumisessamme monistumisissamme
elative monistumisestamme monistumisistamme
illative monistumiseemme monistumisiimme
adessive monistumisellamme monistumisillamme
ablative monistumiseltamme monistumisiltamme
allative monistumisellemme monistumisillemme
essive monistumisenamme monistumisinamme
translative monistumiseksemme monistumisiksemme
abessive monistumisettamme monistumisittamme
instructive — —
comitative — monistumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative monistumisenne monistumisenne
accusative nom. monistumisenne monistumisenne
gen. monistumisenne
genitive monistumisenne monistumistenne
monistumisienne
partitive monistumistanne monistumisianne
inessive monistumisessanne monistumisissanne
elative monistumisestanne monistumisistanne
illative monistumiseenne monistumisiinne
adessive monistumisellanne monistumisillanne
ablative monistumiseltanne monistumisiltanne
allative monistumisellenne monistumisillenne
essive monistumisenanne monistumisinanne
translative monistumiseksenne monistumisiksenne
abessive monistumisettanne monistumisittanne
instructive — —
comitative — monistumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative monistumisensa monistumisensa
accusative nom. monistumisensa monistumisensa
gen. monistumisensa
genitive monistumisensa monistumistensa
monistumisiensa
partitive monistumistaan
monistumistansa 		monistumisiaan
monistumisiansa
inessive monistumisessaan
monistumisessansa 		monistumisissaan
monistumisissansa
elative monistumisestaan
monistumisestansa 		monistumisistaan
monistumisistansa
illative monistumiseensa monistumisiinsa
adessive monistumisellaan
monistumisellansa 		monistumisillaan
monistumisillansa
ablative monistumiseltaan
monistumiseltansa 		monistumisiltaan
monistumisiltansa
allative monistumiselleen
monistumisellensa 		monistumisilleen
monistumisillensa
essive monistumisenaan
monistumisenansa 		monistumisinaan
monistumisinansa
translative monistumisekseen
monistumiseksensa 		monistumisikseen
monistumisiksensa
abessive monistumisettaan
monistumisettansa 		monistumisittaan
monistumisittansa
instructive — —
comitative — monistumisineen
monistumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.