| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
omantunnonarkuutensa
|
omantunnonarkuutensa
|
| accusative
|
nom.
|
omantunnonarkuutensa
|
omantunnonarkuutensa
|
| gen.
|
omantunnonarkuutensa
|
| genitive
|
omantunnonarkuutensa
|
omantunnonarkuuksiensa
|
| partitive
|
omantunnonarkuuttaan omantunnonarkuuttansa
|
omantunnonarkuuksiaan omantunnonarkuuksiansa
|
| inessive
|
omantunnonarkuudessaan omantunnonarkuudessansa
|
omantunnonarkuuksissaan omantunnonarkuuksissansa
|
| elative
|
omantunnonarkuudestaan omantunnonarkuudestansa
|
omantunnonarkuuksistaan omantunnonarkuuksistansa
|
| illative
|
omantunnonarkuuteensa
|
omantunnonarkuuksiinsa
|
| adessive
|
omantunnonarkuudellaan omantunnonarkuudellansa
|
omantunnonarkuuksillaan omantunnonarkuuksillansa
|
| ablative
|
omantunnonarkuudeltaan omantunnonarkuudeltansa
|
omantunnonarkuuksiltaan omantunnonarkuuksiltansa
|
| allative
|
omantunnonarkuudelleen omantunnonarkuudellensa
|
omantunnonarkuuksilleen omantunnonarkuuksillensa
|
| essive
|
omantunnonarkuutenaan omantunnonarkuutenansa
|
omantunnonarkuuksinaan omantunnonarkuuksinansa
|
| translative
|
omantunnonarkuudekseen omantunnonarkuudeksensa
|
omantunnonarkuuksikseen omantunnonarkuuksiksensa
|
| abessive
|
omantunnonarkuudettaan omantunnonarkuudettansa
|
omantunnonarkuuksittaan omantunnonarkuuksittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
omantunnonarkuuksineen omantunnonarkuuksinensa
|