päättymishetki

Finnish

Etymology

päättymis- +‎ hetki

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpæːtːymisˌhetki/, [ˈpæːt̪ːymis̠ˌhe̞t̪k̟i]
  • Rhymes: -etki
  • Syllabification(key): päät‧ty‧mis‧het‧ki
  • Hyphenation(key): päät‧tymis‧hetki

Noun

päättymishetki

  1. the instant or moment at which something ends or expires

Declension

Inflection of päättymishetki (Kotus type 7/ovi, no gradation)
nominative päättymishetki päättymishetket
genitive päättymishetken päättymishetkien
partitive päättymishetkeä päättymishetkiä
illative päättymishetkeen päättymishetkiin
singular plural
nominative päättymishetki päättymishetket
accusative nom. päättymishetki päättymishetket
gen. päättymishetken
genitive päättymishetken päättymishetkien
partitive päättymishetkeä päättymishetkiä
inessive päättymishetkessä päättymishetkissä
elative päättymishetkestä päättymishetkistä
illative päättymishetkeen päättymishetkiin
adessive päättymishetkellä päättymishetkillä
ablative päättymishetkeltä päättymishetkiltä
allative päättymishetkelle päättymishetkille
essive päättymishetkenä päättymishetkinä
translative päättymishetkeksi päättymishetkiksi
abessive päättymishetkettä päättymishetkittä
instructive — päättymishetkin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of päättymishetki (Kotus type 7/ovi, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative päättymishetkeni päättymishetkeni
accusative nom. päättymishetkeni päättymishetkeni
gen. päättymishetkeni
genitive päättymishetkeni päättymishetkieni
partitive päättymishetkeäni päättymishetkiäni
inessive päättymishetkessäni päättymishetkissäni
elative päättymishetkestäni päättymishetkistäni
illative päättymishetkeeni päättymishetkiini
adessive päättymishetkelläni päättymishetkilläni
ablative päättymishetkeltäni päättymishetkiltäni
allative päättymishetkelleni päättymishetkilleni
essive päättymishetkenäni päättymishetkinäni
translative päättymishetkekseni päättymishetkikseni
abessive päättymishetkettäni päättymishetkittäni
instructive — —
comitative — päättymishetkineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative päättymishetkesi päättymishetkesi
accusative nom. päättymishetkesi päättymishetkesi
gen. päättymishetkesi
genitive päättymishetkesi päättymishetkiesi
partitive päättymishetkeäsi päättymishetkiäsi
inessive päättymishetkessäsi päättymishetkissäsi
elative päättymishetkestäsi päättymishetkistäsi
illative päättymishetkeesi päättymishetkiisi
adessive päättymishetkelläsi päättymishetkilläsi
ablative päättymishetkeltäsi päättymishetkiltäsi
allative päättymishetkellesi päättymishetkillesi
essive päättymishetkenäsi päättymishetkinäsi
translative päättymishetkeksesi päättymishetkiksesi
abessive päättymishetkettäsi päättymishetkittäsi
instructive — —
comitative — päättymishetkinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative päättymishetkemme päättymishetkemme
accusative nom. päättymishetkemme päättymishetkemme
gen. päättymishetkemme
genitive päättymishetkemme päättymishetkiemme
partitive päättymishetkeämme päättymishetkiämme
inessive päättymishetkessämme päättymishetkissämme
elative päättymishetkestämme päättymishetkistämme
illative päättymishetkeemme päättymishetkiimme
adessive päättymishetkellämme päättymishetkillämme
ablative päättymishetkeltämme päättymishetkiltämme
allative päättymishetkellemme päättymishetkillemme
essive päättymishetkenämme päättymishetkinämme
translative päättymishetkeksemme päättymishetkiksemme
abessive päättymishetkettämme päättymishetkittämme
instructive — —
comitative — päättymishetkinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative päättymishetkenne päättymishetkenne
accusative nom. päättymishetkenne päättymishetkenne
gen. päättymishetkenne
genitive päättymishetkenne päättymishetkienne
partitive päättymishetkeänne päättymishetkiänne
inessive päättymishetkessänne päättymishetkissänne
elative päättymishetkestänne päättymishetkistänne
illative päättymishetkeenne päättymishetkiinne
adessive päättymishetkellänne päättymishetkillänne
ablative päättymishetkeltänne päättymishetkiltänne
allative päättymishetkellenne päättymishetkillenne
essive päättymishetkenänne päättymishetkinänne
translative päättymishetkeksenne päättymishetkiksenne
abessive päättymishetkettänne päättymishetkittänne
instructive — —
comitative — päättymishetkinenne
third-person possessor
singular plural
nominative päättymishetkensä päättymishetkensä
accusative nom. päättymishetkensä päättymishetkensä
gen. päättymishetkensä
genitive päättymishetkensä päättymishetkiensä
partitive päättymishetkeään
päättymishetkeänsä 		päättymishetkiään
päättymishetkiänsä
inessive päättymishetkessään
päättymishetkessänsä 		päättymishetkissään
päättymishetkissänsä
elative päättymishetkestään
päättymishetkestänsä 		päättymishetkistään
päättymishetkistänsä
illative päättymishetkeensä päättymishetkiinsä
adessive päättymishetkellään
päättymishetkellänsä 		päättymishetkillään
päättymishetkillänsä
ablative päättymishetkeltään
päättymishetkeltänsä 		päättymishetkiltään
päättymishetkiltänsä
allative päättymishetkelleen
päättymishetkellensä 		päättymishetkilleen
päättymishetkillensä
essive päättymishetkenään
päättymishetkenänsä 		päättymishetkinään
päättymishetkinänsä
translative päättymishetkekseen
päättymishetkeksensä 		päättymishetkikseen
päättymishetkiksensä
abessive päättymishetkettään
päättymishetkettänsä 		päättymishetkittään
päättymishetkittänsä
instructive — —
comitative — päättymishetkineen
päättymishetkinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.